Marjo Pitko: Maiseman runollinen virta 8.5.-2.6.2024

Maisemanprosessissani nivoutuvat yhteen visuaalinen ympäristöajattelu; karu ja esteettinen kauneus, luonnon vaikutus, vastuu, herkkyys, merkitys ja ihminen.
Tavoittelen itselleni luontevaa tapaa ilmaista ympäröivästä todellisuudesta ja ihmisenä olemisesta jotain sellaista, jota tavoitan vain taiteen keinoin.
Galleria Joella näyttelyssä esittelen Maiseman runollista virtaa. Koen, että maalauksen spontaani vapauden virta kohtaa sopusoinnussa taidegrafiikan hitaan ja viipyilevän etenemisen.

Paikkakokemus

Asun ja työskentelen vesien maisemissa; Perämeren, Kemijoen ja Jokisuun leikkauspisteessä ja tämä sijainti vaikuttaa ilman muuta taiteeseen. Luonto ja ympäristö ovat hyvässä ja pahassa jatkuvasti läsnä arkisessa olemisessa.
Olemisen olosuhteisiin vaikuttavat samaan aikaan luonnon hyvää tekevä positiivinen efekti ja samassa horisontissa, katseen kääntyessä, näkyviin tulee ympäristöhuolen voiman energia.
Luonto ja maisema tuovat itsessään kumulatiivisesti hyvää. Mutta samaan aikaan suomalainen hyvinvointi vaatii toteutuakseen Meri-Lapin sijainnin ja pohjoisen luonnon tarjoamat raaka-aineet ja olosuhteet teollisuuden kapasiteetiksi, jossa luonto ja ympäristö muotoutuvat auttamatta teollisuuden vaatimusten ehdoilla.
Maiseman runollinen virta näyttelyssä tuon esiin luonnon ja maiseman puhdistavaa herkkyyttä.

Luontosuhde

Työskentelyni pohjautuu lokaaliin ja henkilökohtaiseen paikka / tila kokemukseen ja sen uudelleen tulkintaan. Paikka on aina ollut minulle merkityksellinen taiteellisen prosessin lähtökohta. Paikat ja paikkakokemukset ovat ajatusten kohtaamispaikkoja ja hautomoja, jotka saavat aikaan muutoksia taiteellisen työskentelyni luonteessa. Paikassa ovat läsnä aika, joka on aina liikkeessä ja tila, joka muodostuu olemassaolosta ja sen hetkistä. Molemmat ovat läsnä yhtä aikaa.
Näyttelyn teoksista aistii, että olen viihtynyt nyt vapaan, avaran ja virtaavan paikkakokemuksen äärellä. Toisinaan retki tai kuljettu matka tuo kohdattavaksi kollektiivisen paikkakokemuksen.
Jaettuna paikkakokemus syntyy paikallisten vesimaisemien kuvastona, Lofoottien kuohuvan vesiputouksen äärellä, tutun upottavan suon raskaissa askelissa, suojellun Ninfan rauniopuutarhan vuosisatojen kasvuston ja vesielementtien valossa sekä vapauden hengittämisen tunteesta Lapin tuntureiden laella.

Taiteesta

Taidegrafiikassa minua innostaa sen tekemisen hidas hartaus. Luonnon ja paikan ohella teosteni kuvastoa ovat pisara, viivasto, valo, ääni, maa, ilma, vesi ja värien runsaus.
Piirtämisen jälki johdattaa maisemakuvastoon ja mezzotinton työläs rouheus elettyihin hetkiin, maisemaan ja veden olomuotoihin. Musteen ja tussin jäljet tuovat esiin maalauksissa ilmaisun liikkeen ja sävyjen kerroksellisuuden.
Aistin, että tavoitan joitain osia paikan hengestä ja tuon ne läsnä olevaksi oman kokemukseni kautta. Ajoittain löydän jotain ikiaikaista ja pysyvää.
Kokemukseni on aina liikkeessä, ja sen pysyvyys on katoavaista. Maisema virtaa kuin vesi ja se on ikuisesti liikkeessä.

Kiitokset taiteilijan työskentelyä ja näyttelyn tuottamista tukeneelle Taiteen edistämiskeskukselle; Kuvataidetoimikuntalle sekä Lapin taidetoimikunnalle.