Svenska
English
Rita Vargasin näyttely, ”Cracked Open: Echoes of a Strange Fruit”, kutsuu katsojat tutkimaan muutosta—epälineaarista matkaa ajan, identiteetin ja kuulumisen kysymyksiin. Hänen taiteellinen prosessinsa kehittyy jatkuvasti, punoutuen yhteen raaka-aineiden, ajatusten ja tunteiden kanssa etsinnässä, joka johtaa juurtumiseen ja itsensä löytämiseen.
Vierasmaalaisena taiteilijana tuntemattomassa tai melkein tutussa ympäristössä Vargas kokee usein olevansa hajallaan—kulttuurien välissä, joskus näkymättömänä. Näyttelyn nimi heijastaa tätä haavoittuvuutta: paljastettuna olemista samalla kantaen kuulemattomien äänten painoa. Käyttämällä halkeillutta korkkipuun kaarnaa Vargas tekee henkilökohtaisen ja symbolisen valinnan, joka edustaa kodin etsimistä—silloinkin kun tuo käsite tuntuu pakenevalta: ”Kuinka kauan voin etsiä kodin oikeaa merkitystä?”
Korkkipuun kaarnan valinta juontaa juurensa Vargasin lapsuusmuistoihin Portugalin maisemista. Korkkipuut, joiden paljaissa rungoissa, on valkoisia numeroita terra sienna -värisellä pinnalla, symboloivat kestävyyttä ja muutosta. Materiaali itsessään—kevyt, vettä hylkivä ja uusiutuva—heijastaa hänen kasvunsa ja sopeutumisen matkaansa myös ulkoisten haasteiden edessä. Se toimii metaforana kerroksien poistamiselle, kasvulle ja sopeutumiselle haavoista huolimatta: ”Samalla tavalla kuin korkkipuu uusii kaarnansa luonnollisessa seitsemän vuoden syklissä, myös ihmiskokemuksella—minuuden ja identiteetin tunteella—on kyky muuttua. Tämä muutos ei ole vain suojaamista tai eristäytymistä ulkoisilta aggressioilta, vaan myös mahdollisuus kasvaa uudeksi olemukseksi. Samalla tavalla kaarna halkeilee odottamattomasti ja kasvaa epäsäännöllisesti, aina mukautuen uusiin suuntiin niiden ilmestyessä, yhdistyen muotoutuviin hahmoihin.”
Vargasin työskentely heijastaa rikasta kulttuurista kudelmaa, jota muovaavat italialainen, portugalilainen, ranskalainen ja hollantilainen renessanssi, japanilaiset perinteet sekä kuusitoista vuotta elämää ja työskentelyä Suomessa. Taiteilija ammentaa inspiraatiota mestareilta kuten Dürer, Rubens ja Van Dyck, arvostaen läheisyyttä, nostalgiaa, äitiyden kokemusta sekä leikkisyyttä ilon kutsuna. Nämä vaikutteet elävät rinnakkain kuulumisen ja ulkopuolisuuden teemojen kanssa muodostaen kerroksellisen kertomuksen.
Pääasiassa luterilaisessa yhteiskunnassa, jossa visuaalinen esitys uskonnollisissa paikoissa on hillitympää, Vargas ottaa vastaan kontrastin abstraktien, värikkäiden ja leikkisien motiiviensa sekä ympäröivän yksivärisemmän visuaalisen kulttuurin välillä. Mukautumisen tai hyväksynnän etsimisen sijaan hän ehdottaa rinnakkaiseloa—dialogia erilaisten visuaalisten perinteiden välillä.
Käyttämällä grafiikan tekniikoita, kuten litografiaa, etsausta, fotopolymeerigravyyriä, silkkipainoa, puupiirrosta, valokuvaa ja kollaasia, Vargas kerrostaa historiaa ja identiteettiä, paljastaen totuuksia, jotka muuten saattaisivat jäädä piiloon. Taidegrafiikasta tulee keino tutkia ulkopuolisuuden kokemusta—näkyvää mutta usein huomiotta jäävää. Tällä näyttelyllä Vargas toivoo tarjoavansa katsojille tilan pohtia omaa kuulumisen tunnettaan ja yleismaailmallista inhimillistä kaipuuta tulla nähdyksi ja ymmärretyksi.
English:
Rita Vargas’ exhibition, “Cracked Open: Echoes of a Strange Fruit,” invites viewers to explore transformation—a non-linear journey through time, identity, and belonging. Her artistic process evolves continually, intertwining raw materials, thoughts, and emotions into a search for grounding and self-discovery.
As a foreign artist navigating unfamiliar, or almost familiar, landscapes, Vargas often finds herself fragmented—caught between cultures, sometimes feeling unseen. The exhibition title reflects that vulnerability: being exposed while carrying the weight of unheard voices. By using cracked cork tree bark, Vargas makes a personal and symbolic choice, representing the search for home—even when that concept feels elusive: “Until when can I search for the right meaning of home?”
The choice of cork bark is rooted in Vargas’ childhood memories of the Portuguese landscape. Cork trees, marked with white numbers on their sienna bare trunks, symbolize resilience and transformation. The material itself—light, water-resistant, and regenerating—mirrors her journey of growth and adaptation, even when faced with external challenges. It becomes a metaphor for shedding layers, growing, and adapting, despite the scars: “Just as the cork tree renews its bark in a natural seven-year cycle, so too does the human experience—the sense of self and identity—possess the capacity to transform. This transformation is not only a means of protection or isolation from external aggressions but also an opportunity for growth into a new being. In the same way, the bark cracks in unexpected ways and grows irregularly, always adapting to new directions as they emerge, converging into evolving shapes.”
Vargas’ practice reflects a rich cultural tapestry, shaped by the Italian, Portuguese, French, and Dutch Renaissance, Japanese traditions, and sixteen years of work and life in Finland. The artist draws inspiration from masters like Dürer, Rubens, and Van Dyck, valuing intimacy, nostalgia, the condition of motherhood, and playfulness as a call for joy. These influences coexist with themes of belonging and displacement, forming a layered narrative.
In a predominantly Lutheran society, where visual representation in places of faith is more contained, Vargas embraces the contrast between her abstract, colourful, playful motifs and the more monotonic visual culture around her. Rather than conforming or seeking approval, she proposes coexistence—a dialogue between diverse visual traditions.
Through printmaking techniques such as lithography, etching, photopolymer gravure, silkscreen print, woodcut, photography, and collage, Vargas layers histories and identities, unearthing truths that might otherwise remain hidden. Printmaking becomes a medium to explore the outsider’s experience—visible yet often overlooked. With this exhibition, Vargas hopes to offer viewers a space to reflect on their own sense of belonging and the universal human desire to be seen and understood.