Näyttely on pyrkimys määritellä lahoa taiteellisesti ja visuaalisesti henkilökohtaisella tasolla. Biologiassa lahoamisella tarkoitetaan prosessia, jossa bakteerit ja sienet hajottavat kuollutta eliöstöä, kasviainetta, hapellisessa ympäristössä. Tätä tapahtumaa sanotaan hitaaksi palamiseksi, eli aineen reaktioksi hapen kanssa ilman liekkiä. Tuloksena kasviaines hajoaa karikkeeksi ja lopulta humukseksi, joka ylläpitää ekosysteemin ravinnekiertoa.
Kollaasinomaisten maalausteni lähtökohtina ovat olleet rakentamattomasta maisemasta tekemäni havainnot erilaisista orgaanisista yksityiskohdista, kuten sammaloituneet puunrungot, lahoavat kannot, hakkuujätekasat, kääpien ja lahottajasienten aikaansaamat mikroskooppisen pienet muutosprosessit ja ajankulumisen ilmentymät ilman mittakaavaa.
Maalauksissa nämä aineen ja ajan muutokset sekä hajoamisen prosessit näkyvät mm. paperille maalattuina, leikattuina ja kankaalle liimattuina maalaustapahtumina, erilaisten työvälineiden jälkeensä jättäminä jälkinä; ”lahonneina kappaleina”, jotka esittävät vain materian liikettä. Maalausvedot ovat joko vahvasti rakenteellisia tai toisaalta ajoittain akvarellimaisen läpikuultavia, hauraita, haamumaisia… Joskus uudet pyyhkäisyt poistavat aikaisempia jälkiä jättäen jäljelle vain ääriviivat; onttoja ja avonaisia muotoja, ehkä jäänteitä jostain suuremmasta kiinteästä kohteesta.
Näyttelyn kollaasinomaiset maalaukset voivat näyttää palapeliltä, jossa olen pakottanut yhteen kuulumattomat palat sopimaan toisiinsa. Lähtökohtanani on ollut kuitenkin yritys rakentaa hajotetuista osista ennalta suunnittelematon ja yllätyksellinen, mutta itselle hallittu, tarkoituksellinen ja merkityksellinen kokonaisuus. Maalauksissa olevat yksittäiset tapahtumat vaikuttavat yhdessä toisiinsa ja nostavat niistä esille erilaisia kehityssuuntia, näkymiä ja tarinoita. Toisinaan ne ovat muotojen konflikteja, ristiriitoja, toisinaan symbioosissa olevia tai toisistaan fyysisesti riippuvaisia organismeja, jossa erilaiset materiaalit, pintastruktuurit, muodot ja värit toisiinsa rinnastuessaan ovat samanaikaisesti aktiivisessa liikkeessä.
Ajattelen, että maalaukseen ei välttämättä sen tekijän tarvitse suunnitella sisältöä etukäteen, koska aika, paikka ja katsoja toteuttavat sen katsomiskokemuksessaan omista lähtökohdistaan.
Turussa asuva kuvataiteilija Samu Raatikainen (s.1971) opiskeli Vapaassa Taidekoulussa 1991–94. Hän suoritti M.A.-tutkinnon Chelsea College of Art & Designissa, Lontoossa 1997. Raatikainen valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2003. Hän sai Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -palkinnon 2009. Raatikaisen teoksia on mm. Turun kaupungin, Heinon Taidesäätiön, Tampereen ja Porin taidemuseoiden sekä Mauri Niemen kokoelmissa. Galleria Joellan näyttely on taiteilijan kuudes yksityisnäyttely Turussa.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
P.S. Lahon etenemistä voi seurata seuraavassa yksityisnäyttelyssäni Kulttuuritalo Laikun Studiossa, Tampereella, lokakuussa 2022.