Näyttelyn maalausten lähtökohtana on kotipiha. Kotipihassani on suuri vehreä puutarha, jossa kasvaa koivuja, leppiä, syreenejä, luumu- ja omenapuita ja marjapensaita. Puutarhan naapurin tontista erottaa kuusiaita. Naapurustossa on vastaavanlaisia taloja pihoineen. Maisema on tyypillinen näky suomalaisella asuinalueella, ollaan idyllin keskellä. Kyseessä lienee ihannoitu ja tavoiteltu asumismuoto eri puolilla hyvinvoivaa läntistä maailmaa.
Itselleni piha on pakopaikka arjesta. Puut ja pensaat ovat jatkuvan ihmettelyni ja havainnointini kohde. Nurmikkoa meillä leikataan harvoin, sen sijaan tarkastelen, miten valo ja väri muuttuu puutarhassa eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. En hoida aktiivisesti pihaa tai korjaa syksyisin satoa. Mätänevät omenat mehustuvat kuin itsestään kengänpohjan alla. Syksyllä maahan pudonneet luumut metsittäisivät mielellään koko puutarhan.
Keväisin haluan nähdä silmujen puhkeamisen puissa ja pensaissa mutta kaikki on ohi muutamassa päivässä. Ensimmäinen kesäsade tulee usein pian omenapuiden vaaleiden nuppujen auettua. Kesällä piha muuttuu viidakoksi, joka on liian vihreä maalattavaksi. Talvella ei ole lunta, valoa eikä värejä, on vain märät, ruskeat lehdet.
Viimeaikaisessa työskentelyssään Jarkko Rantanen on maalannut maisema-aiheisia töitä alumiinille. Rantanen on pitänyt useita yksityisnäyttelyjä eri puolilla Suomea. Edellinen yksityisnäyttely oli Helsingissä Tm-galleriassa. Lisäksi hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin esimerkiksi Sysmässä, Pieksämäellä ja Heinävedellä. Hänen töitään on valtion taidekokoelmien lisäksi Aineen taidemuseon, Salon taidemuseon ja Ähtärin kaupungin kokoelmissa, Turun T-sairaalassa ja useissa yksityiskokoelmissa.