Svenska
English
Olen kiintynyt kasvia tuhonneeseen tuhatjalkaiseen, kuunnellut muurahaisia, piirtänyt lupiinilla, opetellut muiden jälkiä. Ihmetellyt vedeneläviä, raakun luottamusta tuttuun käteen. Muovannut pieniä olentoja, kaivertanut yksityiskohtia, karsinut värejä. Kuvannut vedessä, maassa ja ilmassa sijaitsevia koteja ja niiden asukkaita veistoksiin ja mustepiirroksiin.
Vesi, maa ja ilma muodostavat paikan elämälle. Toivon että kalliot pysyvät tukevana kamarana monimuotoisille olevaisille, eivätkä uhanalaiset puut, kasvit ja eläimet katoa sen pinnalta. Tai kalat häviä vesistä, ilma tyhjene hyönteisistä. Kaikkea elämää ja olemassaoloa tulee vaalia, mutta etenkin tuntoisia ja mielellisiä eläimiä meidän tulisi kohdella myötätuntoisesti, niiden erityisyyttä kunnioittaen.
Outimaija Hakala on kuvataiteilija ja taidehistorioitsija, joka tekee väitöskirjaa muunlajisten eläinten yksilöyden huomioon ottamisesta kuvataiteessa Aalto-yliopiston taiteen laitoksella. Hän työskentelee kuvanveiston ja grafiikan tekniikoilla, usein yhteiskunnallisten teemojen ja käsitetaiteen parissa.
Näyttely on osa Koneen Säätiön tukemaa eläinten kertomisen haasteita tieteissä ja taiteissa käsittelevää Voiko eläintä kertoa? -hanketta.