– Näyttelyni teokset, lyhytelokuva sekä betoni- ja kipsireliefit, käsittelevät lapsen kokemusta seksuaalisesta väkivallasta, jolla on seuraukset pitkälle aikuisuuteen.
Sanattomassa elokuvassa Hymytyttö kauniin huurteiset kuvat kätkevät taakseen raskaan tarinan menneisyyden traumoista ja lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta. Luokan kilteimmille lapsille myönnettävä Hymypatsas muuntuu symboliksi jostain synkemmästä. Vaikeasti sanoitettavista tunteista kertovat sanojen sijaan hyräilty melodia, kun kuvissa lumi ja jää antavat tilaa virtaavalle vedelle ja siivet kantavat.
(Inari Ylinen, DocPoint Festivaalit, 2025)
– Elokuvan aihioista ovat syntyneet kolmiulotteiset teokset, joihin olen huolella valinnut materiaalit; kipsi- ja betoniteokset ilmaisevat omalla tavallaan rikkoutunutta minuutta, tuskaa ja häpeää, mutta myös miten raskaiden kokemusten työstäminen voi lujittaa minuuden rakenteita.
MINNA PARKKINEN on Turussa asuva kuvataiteilija ja elokuvantekijä. Hän on perehtynyt kokeelliseen elokuvaan lisäopinnoissaan Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Parkkinen työstää elokuviaan materiaaliseen muotoon, kuten betoniin, kipsiin ja pleksilasiin syventämään näyttelyiden teemaa. Elokuvia on esitetty kymmenillä kansainvälisillä festivaaleilla, kuten Ann Arbor Film festival, IFFR Rotterdam, Videolisboa. Elokuvia on ollut esillä kotimaisten näyttelyiden lisäksi myös gallerioissa Brasiliassa, Etelä-Koreassa ja Espanjassa.
Kiitokset näyttelyä tukeneille Taiteen edistämiskeskukselle ja Koneen Säätiölle sekä kivimateriaaleista Finnsementti Oy:lle ja Kosken Betonielementti Oy:lle.
Kiitokset Markku Ojalalle, valimo Jöötti ry.
Kiitokset elokuvaa tukeneille Taiteen edistämiskeskukselle, Avekille, Visekille,
Suomen elokuvasäätiölle ja Jaana Parkkiselle.