Svenska
English
MARKKU HAKURI
Keskustelua joella on ensimmäinen yhteisestä kolmen näyttelyn sarjastamme, kahden kuvantekijän keskusteluista ja vuorovaikutuksesta. Meidänkin tapauksissamme sattuma, lainaukset tieteestä, artikkelit ilmastonmuutoksesta, kuvat lapsenlapsista ja kommentit käytetyistä materiaaleista luovat monisyisen ja kirjavan perustan toiminnalle, jonka tuloksia näyttelysarja esittelee; kertomukselle, joka on osa elämäämme.
Esillä olevat teokseni liittyvät kahteen pitkäkestoiseen hankkeeseen. Trip in the Bag – Matka Laukussa on nimensä mukaisesti matkalaukuissa kulkeva teossarja, jossa itse laukku ja sen sisältö avautuvat uutena ja yllätyksellisenä teoksena. Piirustukset ovat osa suurempaa kokonaisuutta, Luonnoksia piirtäjän päiväkirjoista, 1095 kuvaa, jotka jatkavat elämäänsä eri yhteyksissä ja eri kokoonpanoissa.
Matka jatkuu. Näidenkin teosten mahdollisesti avaamat näkymät muuttuvat, sijoittuvat toiseen tilaan, toiseen yhteyteen ja tuovat kertomukseeni taas yhden uuden näkökulman.
JAN KENNETH WECKMAN
Näyttelymme tarjoaa katsojalle mahdollisuuksia, yhtäältä vain katsoa, mutta toisaalta myös lukea tekstejä. Pysähdyn gallerian ikkunoiden eteen. Sisälle ei juurikaan näe. On luettava nämä julkisiksi tarkoitetut ilmoitukset. Mitä niissä kerrotaan?
Agora, tori, julkinen paikka. Sinne kokoonnutaan arkisesti, myös päättämään yhdessä, kuuntelemaan ilmoituksia useimmiten valtaapitäviltä, viranomaisilta, nykyään pikemmin heiltä, joilla on jotain myytävää. Agora on läpi vuosisatojen ollut pysyvä paikka, tuttu ja aina sama osana kaupungin hitaasti muuttuvaa, käytännössä pysyvää rakennetta. Agoran olemus – julkisuus – siirtyy parhaillaan kokonaan digitaaliseen muotoon, someen. Mihin enää tarvitaan perinteistä julkista tilaa?
Lukemattomilla sivustoilla vellovat kaiken maailman keskustelut, tiedotukset, ilmoitukset ja kiistat. Eri tahot ilmoittavat itsensä virallisiksi, epävirallisiksi, henkilökohtaisiksi, kaupallisiksi, epäkaupallisiksi, tieteellisiksi, uskonnollisiksi, viihteellisiksi. Tekstit tahtovat silti litistyä yhteen ja samaan tasoon, joka tuottaa tuskaa, hämmennystä ja levottomuutta. Unohtamisen, ohittamisen, hämmentämisen ja julistamisen välillä on eroja, joita voi parannella vain ajan kanssa. Kertomalla kasvotusten. Valehtelemalla päin naamaa. Vaikenemalla kertoo myös jotain.
Esillä näyttelyssä on minulta muutama pigmenttivedos, juuri unohtamisen teemalla, lisäksi pieni sarja teoksia, joista suurin osa on aluksi rakentunut puhelinpiirustuksina, kirjaimellisesti, sormella piirtäen valikoiduille tekstiviesti- ja twitterpohjille, netistä. Olen niitä työstänyt lisää piirtopöydällä. Yksi on oikein ateljeepiirustus, näkyy kasvejakin. Kuvien virtaa. Olemme toisillemme, minä Markulle, pysähdyksen velkaa pitkän keskustelumme virrassa. Se on tämä näyttely.