Svenska
English
Näyttelyteokset, lyhytelokuva sekä betoni- ja kipsireliefit, käsittelevät lapsen kokemusta
seksuaalisesta väkivallasta, jolla on seuraukset pitkälle aikuisuuteen. Teokset tuovat esille
ikänsä hiljaa traumaa kantaneiden naisten ja miesten kokemusta.
Elokuvan aihioista ovat syntyneet kolmiulotteiset teokset, joiden materiaalit betoni ja kipsi
ilmaisevat trauman kehollisuutta ja jähmettyneisyyttä sekä naamion takana trauman
aiheuttamaa rikkoutunutta minuutta sekä häpeää ja syyllisyyttä, joka on siirtynyt uhrille.
Betonin paino resonoi raskaisiin kokemuksiin ja niiden työstämiseen lujittaen minuuden
rakenteita ja selviytymistä.
Sanattomassa elokuvassa Hymytyttö kauniin huurteiset kuvat kätkevät taakseen raskaan tarinan
menneisyyden traumoista ja lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta. Luokan kilteimmille
lapsille myönnettävä Hymypatsas muuntuu symboliksi jostain synkemmästä. Vaikeasti
sanoitettavista tunteista kertovat sanojen sijaan hyräilty melodia, kun kuvissa lumi ja jää antavat
tilaa virtaavalle vedelle ja siivet kantavat.
(Inari Ylinen, DocPoint Festivaalit, 2025)
MINNA PARKKINEN on Turussa asuva kuvataiteilija ja elokuvantekijä. Hän on perehtynyt
kokeelliseen elokuvaan lisäopinnoissaan Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Parkkinen työstää
elokuviaan materiaaliseen, kolmiulotteiseen muotoon syventämään teemaa. Elokuvia on
esitetty kymmenillä kansainvälisillä festivaaleilla, kuten Ann Arbor Film festival ja IFFR.
Elokuvia on ollut esillä kotimaisten näyttelyiden lisäksi mm. Brasiliassa ja Etelä-Koreassa.
Kiitokset näyttelyä tukeneille Taiteen edistämiskeskukselle ja Koneen Säätiölle,
Finnsementti oy:lle, Kosken Betonielementti oy:lle, Markku Ojalalle ja Jöötti ry:lle.
Kiitokset elokuvaa tukeneille Taike, Avek, Visek, Ses ja Jaana Parkkinen.