Olen jo pitkään, vuodesta 2006 alkaen, kuvannut teoksissani erilaisia tiloja, huoneita ja maisemia, joissa ihmisen läsnäolo tuntuu, mutta ihmistä ei näy. Hiljaisten ja kauneuteen pyrkivien teosteni esikuvina ovat olleet esimerkiksi lapsuuteni tärkeät paikat, mummolat ja menneet kodit. Niiden kautta olen halunnut käsitellä ihmisen olemassaoloa, identiteetin muotoutumista ja muistamisen ja muistojen oikeutusta. Aika kuluu, jotkut asiat pysyvät ja jotkut katoavat, joistain tulee ajattomia.
Tällä hetkellä uusimmat teokseni voidaan jakaa karkeasti kolmenlaisiin: interiööreihin, maisemiin sekä kuvauksiin luonnosta. Kaikkia näitä yhdistää koetun ja kuvitellun yhteensulautuminen, monet perspektiivit, monivärisyys ja pintastruktuurien runsaus. Kaikki jatkavat kuitenkin saman teeman — muistamisen, muistojen ja muistin paikan — käsittelyä.
Teokseni nojaavat vahvasti henkilökohtaisen elämäni tapahtumiin, mutta samanaikaisesti niitä voidaan aina tarkastella yleisellä tasolla vailla henkilökohtaista painolastia, vaikkapa pieninä kansatieteellisinä tutkielmina oudosti tutuista esineistä tai maisemissa viipyilevän pandakarhu-hahmon — vaikkakin eräänlaisen alter egoni — kautta viittauksina Ähtärin eläinpuiston pandakarhuihin tai suomalaiseen luontoon ja sen tulevaisuuteen.
Vedostan pieniä, yleensä 4 vedoksen sarjoja. Teokseni ovat pvc-levyltä vedostettuja kohopainovedoksia tai koho- ja syväpainotekniikoiden yhdistelmiä. Työskentelen yhden laatan tekniikalla. Yhdessä vedoksessani on useimmiten neljästä kuuteen värikerrosta, joskus jopa yhdeksästä kymmeneen.
Olen raumalainen taidegraafikko, (s.1972), Suomen Taidegraafikot ry:n ja Rauman Taidegraafikot ry:n jäsen. Valmistuin kuvataiteilijaksi (AMK) Lahden Taideinstituutista vuonna 2014. Aiemmin olen valmistunut tekstiilialan artenomiksi (AMK) Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiasta vuonna 1996.
Raumalla 1.1.2020
Meri Pauniaho, taidegraafikko