Svenska
English
Olen pitkään saanut aiheeni vesistä: veden heijastuksista ja liikkeestä. Veden olomuodot ja veden liikkeen synnyttämät havainnot kiinnostavat minua. Veden pinta on ihme. Peili, joka näyttää toisia todellisuuksia.
Asun ja työskentelen Nuuksiossa Espoossa ja muutaman viikon vuodessa teen töitä Utön majakkasaarella. Kiikaroin merta ja lintuja. Katsomisen tapa vaikuttaa siihen, mitä näen. Merkitykset syntyvät mielessä. Välillä maalaus tuo mieleen piilokuvat ja aihe on kaivettava esiin etäisyyttä ja katsomiskulmaa vaihtamalla. Värit ja viivat synnyttävät suuntia, joita kohti pyrkiä ja joita tavoitella.
Sattumalla on tärkeä osa työskentelyssä. Vaistot johdattavat valintoja ja näyttävät uusia näkymiä ja vihjaavat mahdollisuuksista. Mitä ei näe, sen kuvittelee näkevänsä.
Kuvat synnyttävät mielikuvia ja havaintoja. Usein maisemassa on jokin kohta, johon katse ensimmäiseksi kiinnittyy. Sanon sitä katsepisteeksi. Piilevät merkitysrakenteet kuljettavat kuvan lukijaa, houkuttelevat tulkintoihin ja avaavat katseelle väyliä. Maisemassa katsepiste on usein jokin tuttu tai tutulta vaikuttava: ihminen, laiva, eläin, ihmisen rakentama asia tai jälki, polku, joka rikkoo näkökenttää ja herättää kysymyksiä ja johdattaa katsojan ajatukset uusiin suuntiin.
Asiat näyttäytyvät eri etäisyydeltä, kulmasta ja erilaisessa valossa katsottuna erilaisilta ja tuovat mieleen jotakin, jota ei hetkeä aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Maalauksen aistiminen voi olla kokemus, jolle ei löydy sanoja eikä selityksiä.
Katsepiste-näyttely jatkaa edellisten näyttelyideni teemaa, näkemisen ja havainnon tarkastelua (Toista maata, Taidekeskus Ahjo, Joensuu 2020 ja Jokin näkyy, Galleria Pirkko-Liisa Topelius, Helsinki 2019).
Espoossa 24.6.2020
Anne Ovaska
Kuvassa Anne Ovaska: Syyssaari, 2020, 80×110 cm