Taru Salonen tarkastelee näyttelyssään latoja ja taivaanrantaa. Salosen puupiirroksissa lato on rajattu tila, joka piilottaa ja suojaa. Toisaalta ladon seinistä paistaa päivä läpi. Aika ja historia puhkovat ladon seiniä.
Salosta kiinnostaa maisema, jossa on aavistus ihmisen läsnäolosta. Eloton ja elollinen kietoutuvat inhimilliseksi hahmoksi latojen ja horisontin näyttämölle. Paikkakokemuksesta ja hetkellisyydestä muodostuu kudelma, jossa toden ja kuvitellun raja hämärtyy.
Salonen pyrkii tallentamaan hetkellisen havainnon tai tunteen ja lisäämään siihen hetken synnyttämät assosiaatiot. Taiteellisena tavoitteena luoda hetkestä kuva, jossa voi aistia yhtäläisyyksiä ja merkityksiä arkihavaintojen ja todellisuuden takana. Maailma, jossa erilaiset ajalliset kokemukset ovat läsnä.
Näyttelyteoksissaan Salonen käsittelee läsnäolon ja katsomisen kokemusta. Katsomme maisemaa usein ohikulkijoina ja etäältä. Koemme maiseman toisaalta. Usein maisema on meille kuva, johon upotamme omat ajatuksemme ja kaipuumme. Katsomme maisemaa, mutta ajatuksemme ovat toisaalla. Missä silloin olemme? Tässä vai jossain muualla.
Salosen maalauksellisissa puupiirroksissa jäljet ja väripintojen huokoisuus ovat osa teosten kerroksellisuutta ja ihmisyyteen kuuluvaa epätäydellisyyden hyväksymistä.
Taru Salonen on turkulainen puupiirrokseen keskittynyt kuvataiteilija ja kuvataideopettaja. Teoksissaan Salonen yhdistää maalauksellisuutta ja puupiirroksen kaiverrusjälkeä. Salosen töiden toistuvia teemoja ovat aika, muisti ja identiteetti.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.