Näinä aikoina meistä jokainen joutuu määrittelemään tai pohtimaan luontosuhdettaan, koska olemme riippuvaisia luonnosta ja sen hyvinvoinnista. Olemme vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Se on siis kaksisuuntaista vaikuttamista ihmisen ja luonnon kanssa. Väitetään, että nykyajan ihmisillä olisi luontosuhde katoamassa, mutta tällä tarkoitetaan monia eri asioita. Esimerkiksi tieto siitä, mistä ruoka tulee, miten sitä tuotetaan tai miten luonnossa liikutaan ja selviydytään esimerkiksi rajujen sääilmiöiden kanssa, voi olla etäinen varsinkin kaupungissa elävälle.
Eläminen ei myöskään olisi mahdollista jollemme hyödyntäisi luontoa. Ruoka, juoma ja suoja saadaan hyödyntämällä luontoa. Nykyinen ilmastonmuutoksen tiedostamisen aikana olemme pakotettuja pohtimaan mitä syömme, minne menemme ja miten, missä asumme, miten käsittelemme jätteemme, rakennamme, puemme päälle, lämmitämme tai mikä on työmme. Tämä kaikki on arjessa luontosuhteen määrittelyä, kun teemme arjen valintoja, esimerkiksi kuluttaessamme ja ostamassamme. Valinnoilla on seuraksensa sen suhteen, miten maapallo pelastuu ja ilmastonmuutos pysäytetään.
Luonnolla on meille myös henkinen tai hengellinen merkityksensä. Luontosuhde on hyvä myös silloin, kun se antaa itselle voimavaroja ja rentouttaa, kuten oma piha, sisätilojen viherkasvit, kaupungin puisto tai maisemat. Luonnossa liikkuminen voi olla monenlaista: tarkkailua, maiseman katselua tai liikkumista, myös romanttinen ja esteettinen kokemus. Ehkäpä omaa metsälampea etsiessämme ja seuraavan kerran metsässä kulkiessamme kohtaamme muinaista myyttistä metsänväkeä kuten haltioita. Metsänväkeä ei sovi suututtaa. Silloin saalista ei tule, pedot käyvät kimppuun. Haltiat suuttuessaan vievät kulkijan metsänpeittoon, jolloin maailma pyörähtää ympäri. Metsänpeittoon joutunut kulkee ympyrää, eikä tunnista edes tuttuja paikkoja. Se on lumottu maailma, jossa metsä on kääntänyt silmät näkemään ja korvat kuulemaan outoja asioita. Kylmä on lämmintä ja ystävä vihollinen. Haltioiden metsässä haltijat antavat luvan liikkumiseen erilaisin merkein. Huolehtivat, että ihminen kunnioittaa, eikä loukkaa metsää. Muinaisia myyttisiä kaitsijoita pyhillä lehdoilla.