PETRA KOIVISTO
TIME
Aika
Työskentelyssäni laatta on kuin päiväkirjan tai muistikirjan tyhjä sivu. En suunnittele enkä luonnostele kuvaa, vaan haluan työskentelyni olevan mahdollisimman vapaata, hetkessä tapahtuvaa. Annan nähtyjen ja koettujen asioiden ja tapahtumien vaikuttaa työskentelyyni. Näyttelyä tehdessäni olen myös pohtinut kovasti aikaa. Ajan riittämättömyyttä, ajan kulumista ja yksinkertaisesti vain aikaa itsessään. Elämä kaikkine aikamääreineen luo myös tietynlaisen kehyksen työskentelylleni. Laatan telaus ja maalikerrokset ovatkin kuin ajatus kerrostumia tästä kaikesta.
Kerta
Monotypia tekniikassa minua kiehtoo sen arvaamattomuus. Teknistä osaamista voi kehittää loputtomasti, mutta silti vedostusvaiheessa syntyy yllätyksiä. Aiemmin työskentelyssäni vedostin useita painokertoja samaan työhön, nyt työskentelyni on muuttunut prosessiltaan hitaammaksi ja koko ajan enemmän siihen, että vedostan työn yhdellä painokerralla.
Aikakausi
Maisemat olivat jo kouluajan lopputyönäyttelyni teemana, joten jokin maisemassa on ollut niin kiinnostavaa, että se on pysynyt pääaiheena jo yli kymmenen vuotta. Maisema on ollut koko ajan töissäni enemmänkin mielenmaisema. En lähde kuvaamaan mitään tiettyä maisemaa, vaan maisema on sellainen paikka, missä voi tapahtua mitä vaan. Se elää elämäni muutoksissa mukana ja jalostuu ja muovautuu aina sen hetkisten intressieni mukaan.
Nyt melkein kaksi vuotta eletty eristyneisyyden aikakausi on tuonut työskentelyyni kasvillisuuden. Koti, jota ympäröi luonto metsän ja puutarhan kasveineen, on tullut töihini. En lähde kasvillisuudessakaan kuvaamaan mitään tiettyjä kasveja, vaan annan niiden tulla töihini muotoina ja väreinä. Kasveissa voi helposti havainnoida ajan kulumisen. Aikakausien vaihtumisen.