Svenska
English
Tamperelainen taidegraafikko Marita Mikkonen on valmistunut 1995 Turun Piirustuskoulusta, jonka jälkeen hän on työskennellyt Turun Taidegraafikoiden grafiikan pajalla. Hän on paluumuuttanut Tampereelle 2012 ja nykyisin hän työskentelee Taidekeskus Mältinrannan grafiikan yhteistyöhuoneella. Hän kuuluu jäsenenä Suomen Taidegraafikkoihin, Turun Taidegraafikkoihin, Pro Litografia -yhdistykseen ja Tampereen Taiteilijaseuraan. Marita Mikkonen on kotimaisten näyttelyiden lisäksi aktiivisesti osallistunut teoksillaan myös ulkomaisiin näyttelyihin.
Marita Mikkonen yhdistää litografiateoksiinsa väritelauksia puulaatalta tai muulta painolaataksi kelpaavalta kierrätysmateriaalilta. Hänen työskentelynsä teemana on maalauksellinen luonnon ja maiseman kuvaaminen. Teokset pohjautuvat hänen ottamiinsa kuviin lähiympäristöstä ja matkoilta kotimaassa. Kivilitografiaa hän käyttää ilmaisussaan monipuolisesti yhdistäen maalauksellisuuteen perinteistä menetelmää, digitaalista kuvankäsittelyä ja kuvien siirtoa kivelle.
Galleria Joellan näyttelyssä esillä olevia teoskokonaisuuksia Mikkonen on työstänyt vuoden aikojen aikana. Esillä on myös variaatio teospareja, joissa hän kuvaa samaa paikkaa, mutta samalla hetkessä katoavaa muutoksen tilaa.
“Maiseman kuvaaminen on minulle symbolistista. Kuvat peilaavat tunnetiloja, joissa luontokokemus voi olla hyvinkin laaja. Tunnelmat vaihtelevat keskipäivän rauhasta mystiseen ja pelottavaan hämärän laskeutuessa ympäristöön. Yhtenä maiseman kuvaamiseen liittyvistä teemoista ovat veden värit ja valoilmiöt luonnossa eri vuodenaikoina. Työskentelytapani on kerroksellista. Useasta väripainokerroksesta muodostuu väriperspektiivejä ja syvyys teoksiini. Samalla tutkin myös maalauksellista ilmaisua grafiikassa liittyen maisemakuvaan. Litografia monipuolisena ja hyvin muokkautuvana tekniikkana mahdollistaa väripintojen kerroksellisuuden ja rikkaat valöörit. Kuvien tunnelman luojana maalauksellisuus on olennainen osa ilmaisuani. Teoksissa esittävä ja abstrakti kohtaavat ja mehevä maalauksellisuus yhdistyy luontevasti teräväpiirteisempiin graafisiin elementteihin.”
”Olen riippuvainen valosta. Kesällä kuljen yön tunteina lähimetsien rantoja ja polkuja. Kerään aiheita syksyn työskentelykauteen. Ylijääneisiin painopaperipaloihin painan akvarellimonotypioita luonnoksiksi uusia töitä varten. Huomaan vältteleväni talvenajan kuvaamista, marraskuun kaamokseen putoamista, pimeyden ja kylmyyden tunkeutuessa luihin ja ytimiin. Tunnen kahlaavani polvia myöten asfaltin sisällä ja hengitykseni vaikeutuu. En uskalla mennä pimeään metsään. Joka vuosi päätän voittaa pimeyteen putoamisen. Kuitenkin harmaus alkaa houkutella minua alettuani työstää marraskuun tunnelmaa painokivelle. Haen valojen piiloja – jostain mustien varjojen lomasta löydän maiseman vaihtuvat tunnelmat, joita muuttuva valo ohjaa. Jollain tapaa pimeän ajan kuvat alkavat tuntua lohdulliselta”