JERTTA RATIA: Korkean kaipuu 11.2.-7.3.2021

Ekspressiiviset maalaukseni liittyvät löyhästi näkyvään todellisuuteen. Yritän välttää maisemamaalaukseen helposti yhdistetyn banaalisuuden, mutta maisemallisuus on läsnä melko abstrakteissakin teoksissa. Koen kiinnostavaksi esittävyyden ja ei-esittävyyden välisen problematiikan.

Olen kivikaupungin asukki, mutta olen vaellellut eri vuoristoissa pari vuosikymmentä. Haltioidun joka kerta jyrkänteistä ja laaksoista. Samalla koen vahvasti sen, ettei maisema antaudu minulle. Se on aina haastava ja pakeneva. Silti haluan tunkeutua vuorten olemukseen aistimusteni kautta ja välittää näitä tuntoja maalauksissani. Vuorilla koen vapautta, hengitän raitista ilmaa ja kerään aistimuksia. Tajuntani työskentelee koko ajan, mutta työ on ihmettelyä, kokonaista olemassaoloa, voisiko sanoa onnea.

Kuuluisat 1700-luvulla syntyneet romantikot Caspar David Friedrich, Carl Rottmann ja William Turner sekä suomalaisista nykytaiteilijoista vaikkapa Tuomo Saali ovat joutuneet vuorten lumon valtaan. Mystiset ja ekstaattiset tunnelmat luonnehtivat ihan oikeita, mutta myös kuviteltuja matkakuvauksia. Samalla tavalla minäkin maalaan kokemuksistani pulpahtavia korkeita paikkoja tai oikeammin niiden synnyttämiä mielikuvia. En kuitenkaan tunnustaudu luontonostalgikoksi. Takaisin luontoon ei ole johtotähteni. Maalauksiani ei voi johtaa mihinkään tiettyyn maisemaan, ja useat teokset ovatkin varsin abstrahoituja, esittävyys katoaa. Tilalle tulee erilaisia struktuureja, värejä ja muotoja, joiden maisemallisuus on kuitenkin havaittavissa.