Svenska
English
Mitä jää kun elomme aika siivilöityy illan valon lailla, kun korvissamme surisevat ainoastaan kärpäset ja liikkeen pehmeys on käpälistä kadonnut? Kaikki paitsi muistot muuttuvat mullaksi maan ja karstaan jää pelkkää virttynyttä villaa. Muuttukoon tomuksi tämä ruumiimme maja… ja kissan viikset! Skoolatkaamme malja menneelle ja monta tulevalle! Tanssittakoon elämä sitten ruusuilla tai ruovikossa.” Viva Il Calimero!”
Näyttelyni Aedes Pulvis on syntynyt elämän hetkellisyyden ajatuksista ja mietteistä siitä, miten sekasortoisenkin arkitodellisuuden keskellä pysähdyn muistamaan, mikä on se vahvin elämän voima, joka kuljettaa, vaikka taustalla tiedostankin rajallisuuteni… ILO! Meillä on tämä ruumiimme maja, tomukasaksi muuttuva, haurastuva ja maatuva…
Olen rakentanut näyttelyyni esineinstallaatioita vanhoista talonpoikaisesineistä, joihin olen liittänyt kuva-aiheitani pigmentinsiirtotekniikalla. Kaikkien siirrettyjen kuvien alkuperäiset mokulito vedokset ovat myös näyttelyssäni nähtävillä. Rinnastamalla kuvani käsintehtyihin aikaa ja elämää nähneisiin tärkeisiin tarvekaluihin, olen pyrkinyt liittämään teoksiini henkäyksen menneiden sukupolvien päivistä, sen kasvun ja valon, joka elämää on aina ylläpitänyt.
Olen ollut viehättynyt kuvataiteen pitkän historian esittämästä kuolemankuvauksesta… hiipivästä, kantapäillä kulkevasta, iloittelevasta, vaativasta ja julmastakin. Olen myös pitkään tutkinut ja ihaillut taidegrafiikan mestareiden kuten mm. Dürerin, Kollwictzin, Lündin, Klingerin ja Sattlerin teoksia. Viittaankin omilla teoksillani samalla tähän kuoleman kuvaamisen perinteeseen.