Svenska
English
Ulla-Maija Kallisen näyttelyssä vehreä luonto, värit ja myytit ovat houkuttaneet maalausten syntyyn.
Luonnossa liikkuminen on mieltä nostattava kokemus. Kaikkialla luonnossa ja erityisesti metsässä on aistittavissa kasvun voima. Metsän tuntu on lähtökohtana maalauksille: puiden ja muun kasvillisuuden värit, samoin kuin valon ja hämärän sekä kosteuden vaihtelut. Metsä ikään kuin hengittää. Puiden keskellä voi hiljentyä ja mietiskellä, irrottautua arjesta hetkeksi. Metsän olemuksen voi tavoittaa myös maalauksen kautta.
Töissä näyttäytyy metsän eläimiä. Hämärissä eläimet usein tulevat esiin. Metsä on niiden suoja ja turvapaikka. Peuraeläinten sirous ja liikkeet, uteliaisuuskin antavat yllykettä maalauksiin. Karhu on kiehtova, se oli suomalais-ugrilaisille pyhä eläin. Lapsille satujen karhu on myyttinen, turvallinen tai neuvokas hahmo. Aikuisissa kookkaat metsän eläimet herättävät ihailua tai metsästysvimman. Maalatessa eläimet muuttuvat uudelleen myyttiselle tasolle. Ne saavat inhimillisiä piirteitä.
Osassa teoksista näyttäytyy arkeologisia kuvioita, joiden tarkoitus on antaa maalauksille viitteitä vanhojen kulttuurien läsnäolosta osana luontoa. Muinaisuuden koriste- ja kulttiesineissä taiteilijaan vetoavat arvoituksellisuus, kauneus ja abstrahoitu muotokieli.
Maalaukset ovat fantasiaa. Värit ja muodot irtautuvat uudeksi, omanlaisekseen aistikokemukseksi. Teoksiin kätkeytyy mielen kerrostumia ja viitteitä mytologiasta. Maalauksen tekeminen on toisinaan ilo ja nautinto, toisinaan hiljentymistä ja rauhaa.