Svenska
English
Minna Maija Lappalaisen teosten aihepiiri liikkuu ajan mittasuhteiden, elämän kiertokulun ja kuoleman liepeillä. Edellisessä Joellan näyttelyssään v. 2013 hän käsitteli samoja teemoja japanilaisen buto-tanssin rujonherkän maailman kautta. Tällä kertaa hän on vienyt teeman astetta pidemmälle ja ottanut ”yhteistyökumppaneikseen” olemassaolon ja häviämisen välimaastossa häilyvät suoruumiit. Lappalainen yhdistelee arkeologisissa kaivauksissa esihistorialliselta aikakaudelta nykyaikaan yllättäen siirtyneiden hahmojen tunnistettavina säilyneitä kasvonpiirteitä, runneltua olemusta ja vääntyneitä asentoja keskenään ja rakentaa palasista uusia, tutun ja oudon sekoittavia kokonaisuuksia.
Lappalainen käsittelee makaaberia aihettaan läpikuultavan keveällä ja herkällä otteella. Hänen pastellimaalauksilleen tunnusomainen hauras graafisuus ja kuulaat väripinnat ovat oleellinen osa myös uusia teoksia.
Minna Maija Lappalainen tekee pastelliteosten lisäksi myös installaatioita, ympäristö- ja yhteisötaidetta sekä lavastuksia. Oman taiteellisen työskentelynsä ohessa hän on organisoinut taidehankkeita ja -tapahtumia, kuten Suomen ulkoasiainministeriön tukemaa Taf taf -kehitysyhteistyöhanketta ja residenssiä Senegalissa vuosina 2004-2013. Lappalainen on ollut myös alullepanemassa useita turkulaiseen kuvataide-elämään kotiutuneita hankkeita kuten Kulkulupa-tapahtuma, lähiöiden yhteisötaidehankkeet sekä sähkökaappien ja muiden kaupunkielementtien muokkaus taideteoksiksi. Vuosina 2002-2004 Lappalainen toimi Varsinais-Suomen läänintaiteilijana, jolloin hän sai mm. kritiikinpunnuksen T-sairaalan teoshankintojen onnistuneesta toteutuksesta.
Lappalaisen teoksia on ollut esillä mm. Helsingin, Turun, Oulun, Joensuun ja Lappeenrannan taidemuseoissa, ja hänen teoksiaan on mm. Espoon Emman, Suomen valtion, Turun taidemuseon ja Wäinö Aaltosen Museon kokoelmissa. Hän on myös toteuttanut Turun Vuorelan kouluun prosenttitaidetta ja yhteistyössä Kati Immosen kanssa BOX-sähkökaappiteokset osana virallista Turku 2011 -ohjelmaa.